Rockville

Kadotettu Rockville 

Albumi - Tessu, maailman viisain koira


Kuuntele välähdyksiä
albumilta

Laulu raikaa 
Kuka valon jätti? 
Kevät saapuu 
Omena puusta 
Teeren pesä 
Puhelimessa 

Albumi - Taivaanraapija
(ilm. keväällä 2009)


Kuuntele välähdyksiä
albumilta

Taivaanraapija 

Presidentti 
Hurjan Steenin balladi 
Aino 
Sylvia 

Näytteitä 1. levyltä:
Rakkaus on kuollut 
Tyttö ja sotilas tanssii 

Näytteet muodossa:
mp3 | WMA | 128kpbs
...............................................................


Palaute ja yhteys:

varjo.sade @
karipyrhonen.com

(lisää @-merkki)

050 - 343 5495
...............................................................


Karin kirjoituksia MTV3:n sivuilla:

Vapaa ajattelija






Bio

Kari Pyrhönen
laulaja-lauluntekijä, toimittaja

Synnyin pienessä Anjalan kylässä, Kymenlaaksossa silloin, kun Marilyn Monroe vielä eli eikä Bob Dylan ollut levyttänyt biisiäkään. Pian muutimme Kotkaan, jossa olen elänyt koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Tehtaan varjossa, vilkkaassa 60-luvun työläiskaupungissa, vanhassa kivitalossa, jonka porraskäytävät olivat viileitä – ja kadulla asvaltti taipui kesän kuumuudessa. Alice Cooper, Uriah Heep ja David Bowie olivat ensimmäisiä rocktähtiä, joita ripustin pienen kotimme seinään sänkyni yläpuolelle. Rock oli säännösteltyä 70-luvulla. Jokainen ohjelma piti kuunnella; Pop eilen tänään, Purkkaa ja jytää. Siinä ehkä kaikki. Nuoren seurakunnan veisut opin sekä nuotiokitaran otetaulukon. Kunnes tuli punk ja pelasti!

Hiukan yli kaksikymppisenä läksin Helsingin yliopistoon opiskelemaan valtiotieteitä. Raahasin kitaraa perässäni ja aloin värkätä omia biisejä. Pian huomasinkin soittavani opiskelijoiden hillittömässä tanssiorkesterissa. Topi Sorsakoski palautti paritanssin myös Uuden ylioppilastalon kerroksiin. Nuoren intelligentsian peijaiset olivat hurjiakin. Veivasimme Santanaa, Irwiniä ja letkistä niin, että lattia notkui - ja joku heitti pikkujouluissa sianpään ikkunasta Mannerheimintielle.

Keikkoja oli joskus monta viikonloppua peräkkäin. Kun Rampe & Naukkis-takahuonevitsit (Laineen Reiska meni ostamaan ovenkahvaa ja sanoi myyjälle: Hei paappa ripa!) oli kerrottu ja kuultu, lähdin (taas) maailmalle etsimään itseäni, syvältä itsestäni...

Kiersin Eurooppaa, Intiaa ja Pakistania päiväkirja ja sanelukone repussani. Reissuiltani sain sentään gradun aiheen ja pokkasin ylemmän korkeakoulututkinnon paperit runsaan 10 vuoden pyöröovikarusellin jälkeen. Muiden muassa joulurauhan 2007 aikaan tylysti murhattu Benazir Bhutto oli merkittävästi vaikuttamassa valmistumiseeni. Sain häneltä kirjeitse lähdemateriaalia työhöni. Valmistujaisjuhlaa Helsingin yliopiston kauniissa juhlasalissa olivat todistamassa vanhempieni ja systerini lisäksi myös vaimoni ja pikku-poikamme.

Mutta minähän halusin kirjoittaa lauluja – ja tehdä levyn. Olin jo syvästi juurtunut journalistin ammattiini Maikkarissa. Istuin kotonamme Lauttasaaressa sohvan kulmalla, soitin Neil Youngia ja pähkäilin taiteen tekemisen jaloa asiaa. Demoja soitettiin; ei mitään valmista. Eräänä päivänä, jo milleniumin vaihdettua soitin eräälle Edu Kettuselle Kemiön rauhaan ja kysyin, josko hän tuottaisi ja sovittaisi levyn biiseistäni. Demot kuultuaan hän sanoi ”joo”.

Sitten se levy tehtiin, äänitettiin kesällä 2003 Kemiössä Edun kotistudiossa. Levyllä soittavat Edun lisäksi sellaiset mestarit kuin Kari Kriikku, klarinetti ja Jarmo Nikku, kitarat ym. kielisoittimet sekä huipplahjakas viulisti Janne Nisonen. Aloitin julkaisemalla kolme sinkkua v. 2004. Kaksi niistä pomppasi YLE:n Radio Suomen soittolistan kärkeen. Rakkaus on kuollut? kakkoseksi sekä Tyttö ja sotilas tanssii kahdeksanneksi. Biisit olivat myös useiden maakuntaradioiden listoilla TOP-Kympissä. Olin äimänä.

Sitten tulikin vähän hiljaisempaa. Albumi TYTTÖ JA SOTILAS TANSSII ilmestyi keväällä 2005, Töölön Musiikkitukun jakelussa – kiitos Martsa Heikkisen. Se sai hyvin mediahuomiota ja hienosti radiosoittoa (Radio Suomen listakärjessä nimibiisi ja Rakkaus on kuollut?-sinkku), mutta ei paljon muuta kerrottavaa...  Mutta koska sain arvostusta Suomen suurimmalla radiokanavalla, se oli jatkon kannalta aivan korvaamatonta, siis motivoivaa.

Aloin saman tien suunnitella toisen levyn tekoa ja kirjoittaa uusia biisejä. Oli tehtävä parempi levy! Sitä tehtiinkin sitten "melko" kauan, runsaat 2 vuotta (koska välissä oli pitkiä, useiden kuukausien breikkejäkin. TAIVAARAAPIJA ilmestyi viimein maaliskuussa 2009. Erityiskiitos tuottaja Petri Asialalle kärsivällisestä työstä ison bändin kanssa (kaikki tekijät löytyvät Tilaa musiikkia-sivulta). Ennen albumin ilmestymistä sinkut Sylvia ja Maailman kaunein tyttö pääsivät hyvään radiosoittoon ja levyn ilmestyttyä nimibiisi nousi viikoiksi Radio Suomen listojen kärkeen (myös monessa maakuntaradiossa).

Teen biisejä, koska joskus uskoin, että kunnon rallin vetäisemällä pääsee jonkin sortin taivaaseen. Kun 70-luvun lopun Taiston-punaisessa Kotkassa väittelin kaverien kanssa Markku Lahtelan runoudesta – ja soitin päälle Hectorin Tuulisina öinä tai Juicen Paperitähdet – se herätys ei lähde lihastani ikinä! Onneksi olin liian nuori silloin, kun äärivasemmiston aatehihhulointi rantautui Suomeen. Mutta lauluissa pitää olla joku idea, niinkuin kaikessa kirjoittamisessa. Joku taivas jota tavoitella – ja helvetti josta pyrkiä pois. Nykyisessä pop-bisneksessä ei ole juurikaan näkemyksiä maailmasta, jossa rimpuillen elämme. Mutta ajat muuttuvat, vääjäämättä...

”I have nothing left to say, but I´m gonna say it anyway”
-Randy Newman

“There´ll be wind in the canyon, moon on the rise/ As long as we can sail away”
–Neil Young

 

................................................................................................................................................................................................................
Uutisia | Päiväkirja | Kuva-albumi | Bio | Menneitä | Videoita | Tilaa musiikkia
© Tuotantoyhtiö Varjo & Säde 2011 - Kaikki oikeudet pidätetään